Ruoan ekologisuus ja ympäristövaikutukset taas kerran

Laivalla kulkee ekologisesti suuria määriä tavaraa

Hesarissa on jälleen juttua ruoan ympäristövaikutuksista, joista olen aiemmin kirjoitellut MIPSien ja tomaattimyytin näkökulmasta. Taas muistutetaan siitä, että lähiruoka ei ole välttämättä ekologista:

"Lähellä tuotetun ruuan suosimista ei voi perustella kuljetusmatkojen hiilidioksidipäästöillä, kuten tähän asti on tehty.

Vaikka ruoka tulisi Suomeen toiselta puolelta maapalloa, matkasta ei voi päätellä sen ympäristövaikutuksia.

Kuljetusten osuus koko tuotantoketjun hiilidioksidipäästöistä ja niiden aiheuttamista ilmastonmuutosvaikutuksista on hyvin pieni, osoittavat Maatalous- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset."

Sen sijaan Hesari viime kuussa kertoi siitä, mikä todella vaikuttaa, juttu täällä.

"Syömisen osuus on tuoreen tutkimuksen mukaan noin kolmannes yksityisen ruuankulutuksen ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutuksia voi vähentää esimerkiksi syömällä kasviksia eläinperäisten tuotteiden sijaan."

Uusimmassa Tiede-lehdessä annettiin lukuina hiilidioksidimäärä, joka kuluu 1 tonnin kuljettamiseen kilometrin matkan eri kulkuneuvoilla.

• Rekka: 50g
• Rahtialus, kantavuus 2000-8000 tonnia: 21g
• Rahtialus, kantavuus yli 8000 tonnia: 15g
• Lentorahti, 1200km lennon aikana per kilometri keskimäärin: 540g

Pikainen päässälasku osoittaa, että soijan tuominen 10 000 kilometrin päästä laivalla tuottaa kiloa kohti vaivaiset 150 grammaa CO2-päästöjä. Keskimääräinen suomalainen auto saastuttaa enemmän kilometrin matkalla. Vertailun vuoksi kilon lihaa tuottaminen tuottaa noin 36 000 grammaa päästöjä hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna. Linkki juttuun. Soijan tuottaminen aiheuttaa CO2-ekvivalentteina vain alle 500 grammaa päästöjä (Liite R tästä VTT:n raportista). Tarkempia arvioita eri tuotteiden ympäristövaikutuksista on alussa linkittämässäni MIPS-jutussa.

Jatkoa Ahlbeckin kanssa kinaamiseen

Ahlbeck vastasi tänään Turkulaisessa tuohon edelliseen blogimerkintääni, joka paria sanaa lukuunottamatta julkaistiin sellaisenaan (lievemmällä otsikolla tosin).

Vastine Ahlbeckille

Turkulaisessa 16.1.2008 Jarl Ahlbeck väittää, että yritän todistaa parilla yksittäisellä vuodella, että 30-luku ei olisi ollut ennätyslämmin. En väittänyt moista. Huomautin, että hänen väitteensä 30-luvulla kasvaneesta sukupolvesta, joka ei ollut nähnytkään suksia, oli tuulesta temmattu.

Hänen mukaansa NASA:n tilastot osoittavat 30-luvun olleen ennätyksellisen lämmin. Lämpöennätyksiä 30-luvulla tehtiinkin ympäri maailmaa, mutta tarkasteltaessa pitkän aikavälin keskiarvoja yksittäisten vuosien sijaan on viime vuosisadan loppu sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla lämpimämpi kuin 30-luvulla ja 2000-luvun alku on ollut vielä sitäkin lämpimämpi. Ilmatieteen laitoksen mukaan 30-luku oli keskiarvoisesti Helsingissä hieman viileämpi kuin 90-luku (http://www.fmi.fi/saa/tilastot_100.html). Kasvoiko 90-luvulla sukupolvi, joka ei nähnytkään suksia? Ei. Jyväskylässä ja Sodankyllässä oli lämpimämpää 30- kuin 90-luvulla, mutta uskallan väittää, että myös pohjoisessa hiihdettiin 30-luvulla ahkerasti.

IPCC:n vuonna 2007 julkaistussa neljännessä raportissa esitellään toistakymmentä rekonstruktiota viime vuosituhannelta, joista jokainen ilmoittaa nykyään pohjoisen pallonpuoliskon olevan lämpimämpi kuin keskiajalla. Maapallon jäätiköt sulavat yhä kiihtyvällä tahdilla, 60-luvulta lähtien yli 6000 kuutiokilometriä on jo sulanut kumulatiivisesti laskettuna. Grönlannissa yksittäisissä paikoissa valituilla alueilla on saattanut olla keskiajalla lämpimämpää, mutta käsittääkseni ilmastosta puhuttaessa tärkeämpää on ymmärtää globaali skaala eikä keskittyä niihin mittauspisteisiin, jotka tukevat omaa mielipidettä.

Ahlbeck puhuu läpiä päähänsä

Mitä? Lunta ja suksia 30-luvulla? Eihän 30-luvun nuoret ole edes nähneet suksia Ahlbeckin mukaan! (samaan hengenvetoon herra toteaa "Haluaisin, että ihmiset lukisivat enemmän historiakirjoja ja katselisivat vähemmän huonoja ympäristöohjelmia.")

Lähetin Turkulaiseen palautetta:

Turkulaisessa 6.1.2008 sivulla 3 ollut artikkeli otsikolla "Pätkätalvet" sisältää todella monta tökeröä asiavirhettä.

Jarl Ahlbeck, joka siis ei edes ole ilmastotieteilijä, väittää, että nykyinen ilmaston lämpeneminen on tavallista vaihtelua. Tämä on räikeästi ristiriidassa jokaisen teollisuusmaan tiedeakatemian, jokaisen maailman suurimman tieteilijäjärjestön ja jokaisen merkittävän ilmastotutkimuskeskuksen mielipiteiden kanssa. Ihmisen aiheuttamat auringon säteilypakotteen muutoksiin vaikuttavat tekijät on tunnistettu jo vuosia sitten ja on käytännössä täysi varmuus siitä, että CO2-pitoisuuden lisääntyminen on ihmisen aiheuttamaa ja että se lämmittää maapalloa merkittävästi.

Ahlbeck väittää myös, että 30-luvulla eli nuori polvi, joka ei ollut koskaan nähnyt suksia. Ei pidä paikkaansa. Vuosina 1930-1931 oli Ilmatieteen laitoksen mukaan kolmanneksi runsaslumisin talvi Helsingissä. 30-luvulla Turussa on ollut mainioita hiihtokelejä talvisin. Talvi 1939-1940 oli vuosisadan kylmimpiä ja Suomen joukkoja liikutettiin paljolti suksilla talvisodan aikana.

Ahlbeck väittää, että Al Goren Epämiellyttävä Totuus olisi kielletty Englannin kouluissa. Ei pidä paikkaansa. Asiaa puitiin oikeudessa asti, ja lopputulemana dokumentin todettiin olevan pääasiassa tieteellisesti tarkka, mutta muutamaa yksityiskohtaa vaadittiin tarkentamaan, mikäli dokumentti esitetään kouluissa. Minkäänlaista kieltoa ei ole, ja dokumenttia näytetäänkin kouluissa paljon.

Kaiken kukkuraksi Ahlbeck väittää jääkarhuja olleen olemassa kaksi miljoonaa vuotta. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Tieteellisten tutkimusten (mm. B. Kurtenin tutkimukset) mukaan jääkarhu on lajina ollut olemassa vasta 100 000 - 250 000 vuotta, jolloin jääkarhu eriytyi ruskeakarhusta. Vanhimmat tunnetut jääkarhujen fossiilit ovat noin 100 000 vuotta vanhoja.