tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Ruoan ekologisuus ja ympäristövaikutukset taas kerran

Laivalla kulkee ekologisesti suuria määriä tavaraa

Hesarissa on jälleen juttua ruoan ympäristövaikutuksista, joista olen aiemmin kirjoitellut MIPSien ja tomaattimyytin näkökulmasta. Taas muistutetaan siitä, että lähiruoka ei ole välttämättä ekologista:

"Lähellä tuotetun ruuan suosimista ei voi perustella kuljetusmatkojen hiilidioksidipäästöillä, kuten tähän asti on tehty.

Vaikka ruoka tulisi Suomeen toiselta puolelta maapalloa, matkasta ei voi päätellä sen ympäristövaikutuksia.

Kuljetusten osuus koko tuotantoketjun hiilidioksidipäästöistä ja niiden aiheuttamista ilmastonmuutosvaikutuksista on hyvin pieni, osoittavat Maatalous- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset."

Sen sijaan Hesari viime kuussa kertoi siitä, mikä todella vaikuttaa, juttu täällä.
"Syömisen osuus on tuoreen tutkimuksen mukaan noin kolmannes yksityisen ruuankulutuksen ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutuksia voi vähentää esimerkiksi syömällä kasviksia eläinperäisten tuotteiden sijaan."
Uusimmassa Tiede-lehdessä annettiin lukuina hiilidioksidimäärä, joka kuluu 1 tonnin kuljettamiseen kilometrin matkan eri kulkuneuvoilla.

  • Rekka: 50g
  • Rahtialus, kantavuus 2000-8000 tonnia: 21g
  • Rahtialus, kantavuus yli 8000 tonnia: 15g
  • Lentorahti, 1200km lennon aikana per kilometri keskimäärin: 540g
Pikainen päässälasku osoittaa, että soijan tuominen 10 000 kilometrin päästä laivalla tuottaa kiloa kohti vaivaiset 150 grammaa CO2-päästöjä. Keskimääräinen suomalainen auto saastuttaa enemmän kilometrin matkalla. Vertailun vuoksi kilon lihaa tuottaminen tuottaa noin 36 000 grammaa päästöjä hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna. Linkki juttuun. Soijan tuottaminen aiheuttaa CO2-ekvivalentteina vain alle 500 grammaa päästöjä (Liite R tästä VTT:n raportista). Tarkempia arvioita eri tuotteiden ympäristövaikutuksista on alussa linkittämässäni MIPS-jutussa.

10 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Soijakilon tuominen kaukaa "maksaa" siis 150g hiilidioksidia. Kuinka paljon sen kasvattaminen, sadonkorjuu, pakkaaminen ja säilytys suunnille maksaa hiilidioksidina?

Onko nuo samat summat laskettu jo esimerkkisi lihakilolle?

Löytyiskö jostain hyvää linkkiä tms. aiheeseen?

Tuukka Simonen kirjoitti...

Mäkinen, Tuula; Soimakallio, Sampo; Paappanen, Teuvo; Pahkala, Katri; Mikkola, Hannu: Liikenteen biopolttoaineiden ja peltoenergian kasvihuonekaasutaseet ja uudet liiketoimintakonseptit, VTT 2006.

Yhden soijatonnin tuottaminen aiheuttaa noin 480 hiilidioksidiekvivalenttikilon verran päästöjä. Tuon lisäksi tulevat vielä jatkojalostuksen aiheuttamat päästöt.

Editoin linkin tutkimukseen tuohon itse kirjoitukseen.

Riina kirjoitti...

MIPS-hankkeessahan on laskettu soijan ja lihan kokonaispäästöt.

Anonyymi kirjoitti...

tomaateista ja siirtolaisista on tulossa mahtava dokkari, "Paratiisi - kolme matkaa tässä maailmassa" kevään aikana telkkarista:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/elinahirvonen

Anonyymi kirjoitti...

Onko mikään taho tehnyt vertailuja eri yritysten välillä, mikä on eri yritysten välisten kilpailevien tuotteiden MIPS-arvojen ero?

Tuukka Simonen kirjoitti...

Hyvä kysymys! Väittäisin, että erot eivät ole tolkuttoman suuria johtuen muutamasta seikasta:

- Globaalisti monia raaka-aineita ostetaan pörssistä, etenkin rehun osalta. Tällöin raaka-aineen tuotannossa ei voi olla suuria eroja riippuen rehun käyttäjästä.

- Valmistusprosessi ei yleensä ole kovin paljoa energiaa kuluttava, ainakaan siten että eri valmistajilla olisi suuria eroja. Lähtökohtana on siis ensisijaisesti se, mitä raaka-aineita käytetään.

Jos joku tietää asiasta enemmän, saa valistaa minua ja muita lukijoita. :)

Anonyymi kirjoitti...

Josko jätettäisiin se ulkomainen soija
ja syötäisiin sen sijaan kotimaista
vastinetta härkäpapua, loppuisi tuo
kitinä soijan kuljettelemisista.

Turha lihottaa latifundien megafarmareita
kun samalla voidaan tukea kotimaista
työllistämistä. Ja varmasti on turvallisempaa syödä täällä myrkyittä kasvatettua kuin etelässä myrkyillä kasvatettuja.

miina kirjoitti...

Yrittämättä mitenkään kumota edellämainuttua, mielestäni on hieman erikoista, että ekologisuudella ja ympäristövaikutuksilla viitataan nykyään lähes poikkeuksetta kasvihuonekaasupäästöihin ja tuotteiden hiilijalanjälkeen. Ilmastokysymykset ovat toki pinnalla aiheesta, mutta niiden taaksekin pitäisi nähdä.

Mietitäänpä vaikka toisenlaista jalanjälkeä, vesijalanjälkeä ja siihen liittyviä virtuaalivesivirtoja (http://en.wikipedia.org/wiki/Virtual_water#Trade). Yhden appelsiinin tuottaminen syö noin 50 litraa vettä, huolimatta siitä kasvaako se kasvihuoneessa Suomessa vai ilman sitä Israelissa. Meillä kuitenkin on millä läträtä, kun taas Israelissa suuri osa maan pienistä vesivaroista uppoaa ravinnon kasteluun. Kilo soijapapujakin vaatii 1800 litraa vettä. Mistä tämä virtuaalivesi tulee ja kuka sen lopulta käyttää? Toki viljelytavoissakin on valtavasti eroja, eikä näistä luvuista voi aina suoraan päätellä vedenkulutuksen vaikutuksia maan vesivaroihin.

Selvää on kuitenkin se, että vesivarojen hupenemisella on valtavat ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Virtuaalivesivirtojen vaikutuksiin on ymmärtääkseni jossain määrin herätty viime vuosina, mutta melko vähän niistä edelleen puhutaan. Jos kiinnostaa, kurkkaa vaikka http://www.vesijalanjalki.org tai http://waterfootprint.org.

Sori jos tuli toistoa, voi olla että tästä on täällä aiemminkin kirjoiteltu. Kismittää vaan aina, kun näkee sanan ekologisuus synonyyminä pienelle hiilijalanjäljelle.

Anonyymi kirjoitti...

Kait tämän blogin kirjoittaja tajuaa ettei rahtialus pääse kun suurimpiin satamiin? Rekalla se on sinne rahtilaivaan tuotu ja rekalla se sieltä pois viedään. Joten se siitä lähiruoan lokaamisesta...

Anonyymi kirjoitti...

HYI SVIDDU, Soija maistuu aivan hirveälle!!! Onneksi t-luupihvit on keksitty.